CASE 3

8-luokkalainen poika, jolla epäselvä puhe

Pojan kanssa jatkettiin OPT-harjoituksia, mutta siinä lähdettiin lähestymään yksittäisiä äänteitä paljaina ja harjoittelemaan niiden tuottamista tavoitteellisesti. Harjoituksia ei kätketty enää pelaamiseen ja leikkimiseen, kun ikää pojalla oli jo enemmän. Oppimisen kannalta tärkeitä toistoja saatiin terapiakerroille paljon, kun aikaa ei kulunut enää muuhun.

Nopea edistyminen motivoi poikaa tekemään kovasti töitä. L-äänteestä aloitettiin, pojalla takaisena ollut L siirtyi eteen. N-äänne oli NG, oikea muoto löytyi nopeasti (Anga> Anna). Se selkeytti puhetta jo paljon.

M-äänne oli alussa NG-äänne. Se oli tiukassa. Kokeillen erilaisia tapoja löytyi oikea tapa, jolla asiakas oppi tuottamaan äänteen oikein. Ihan kokonaan se ei siirtynyt spontaaniin puheen tuottamiseen, mutta pitkälle päästiin.

Viimeisenä käsittelyvuorossa oli T-äänne, joka sekin oli takainen ja D-mäinen. Äänteitä hiottiin pojan omasta halusta. Esimerkiksi R-äänne oli uvulaarinen ja ääntyi sorahtaen, mutta koska se ei poikaa itseään häirinnyt, siihen ei puututtu.

Poika oli koko lapsuutensa ollut tosi ujo. Terapian edistymisen mukana hänestä tuli koulussa reippaampi, hän alkoi jutella ja rohkaistui ääneen lukemisessa ja vastaamisessa. Toisinaan haastaviin äänteisiin liittyneet änkytysoireet lievittyivät ja melkein poistuivat, kun sai puheensa helpommin tuotettavaksi ja sitä kautta itsevarmuutta.