JAA
CASE 2
Poika, jolla autismikirjon häiriö
Asiakas on saanut lapsuusiän autismi -diagnoosin. Hänellä ei terapian alkaessa ollut toimivaa keinoa kommunikoida. Vain kotona hänellä oli käytössään muutamia kuvia. Poika vinkui ja takertui vanhempiinsa. Työskentelyn alussa poika oli seitsemän vuotias, nyt hän on yhdentoista.
Kommunikointiharjoitukset aloitettiin pojan kanssa PECS-kuvanvaihtomenetelmällä. Menetelmän avulla poika oppi terapiakäynneillä pyytämään häntä motivoivia asioita: että hänelle puhallettaisiin saippuakuplia, että hän saisi pelata iPadilla, että hän saisi herkkuja tai äänileluja leikittäväkseen. Pojalle tehtiin kotiin kuvastruktuurin hänen päivä- ja viikko-ohjelmastaan. Poika oppi kieltäytymään joistakin asioista. Toisten asioiden kohdalla hän mieluummin poistui tilanteesta tai pyysi jotain parempaa. Poika oppi kommunikoimaan ”minä haluan” -lauseilla kuvanvaihtomenetelmän avulla ruoan ja vapaa-ajantekemisten osalta. Kommunikointi kuvakansion kanssa oli kuitenkin hitaasti edistyvää ja takkuista niin koulussa kuin kotona.
Terapeutin äitiysloman aikana toinen puheterapeutti sai apuvälinekeskukselta pojan käyttöön iPadin ja siihen ChatAble -sovelluksen. Laitteen ja sovelluksen käyttö ei lähtenyt sujumaan ollenkaan. Äitiysloman loputtua puheterapeutti jatkoi pojan kanssa työtä iPadilla ja siihen vaihdetun Go Talk Now -sovelluksen avulla. Sovellukseen rakennettiin pojan arkeen istuva sisältö ja sen avulla poika oppi todella nopeasti pyytämään asioita, kertomaan kun hän ei halua jotain, ja tekemään erilaisia valintoja asioiden välillä. Koulussa sovellus mahdollisti pojan osallistumisen oppitunneilla esimerkiksi lukujärjestyksen läpikäyntiin ja aamurutiineihin. Hän oppi käyttämään sujuvasti muun muassa lukuja, vuodenaikoja ja viikonpäiviä.
Pojan arkiympäristö, koulu ja koti, olivat erittäin motivoituneita opettelemaan ja käyttämään sovellusta, vaikka se vaatikin paljon ohjausta, opastusta ja perustelua siitä, miksi pitää harjoitella ja miksi mitäkin asioita tehdä.
Nyt kun pojan kanssa on tehty töitä 1,5 vuotta iPadin avulla, pystyy hän kertomaan kuulumisiaan, ilmaisemaan sen mitä haluaa ja mitä ei halua ja perustelemaan vastauksiaan. Hän pystyy kertomaan ajatuksiaan ja näkemiään asioita kokonaisin lausein sovelluksen kuvien avulla: ”Tyttö hyppii trampoliinilla”, ”koira haukkuu kissaa”, ”haluan pukea sinisen paidan”.
Pojalla on kapasiteettia, hän pystyy kertomaan asioista laajasti ja monisanaisesti niitä häneltä kysyttäessä. Edistyminen on ollut 1,5 vuodessa niin merkittävää, että kuntoutuksesta vastaavan tahon puheterapeutti ei uskonut meidän puhuvan samasta lapsesta.
Kommunikointi iPadilla on pojalle erittäin tärkeää. Kun laitteeseen tulee vika ja keino kommunikoida katoaa, hän tulee ahdistuneeksi ja vinkuu. Pojan aiemmin kokema turhautuminen itsensä ilmaisemisen puuttumisesta johtuen on kommunikointikanavan löydyttyä vähentänyt levottomuutta ja vanhempiin ripustautumista.
Puheterapia jatkuu edelleen, pojalle asetetut tavoitteet ovat nyt oma-aloitteisessa kommunikoinnissa ja juttujen oma-aloitteisessa kertomisessa, asioissa, joihin autistisilla henkilöillä ei ole luontaista intoa.