JAA
Asiakastarinoita
Olemme koonneet näille sivuille muutamia esimerkkejä siitä, mitä teemme ja miten puheterapia toimii. Ota hetki aikaa ja tutustu onnistuneeseen terapiatyöhön!
CASE 1, 25-vuotias autistinen nuori mies.
CASE 1, 25-vuotias autistinen nuori mies.
Terapiaan saatiin 25-vuotias autistinen nuori mies, jolla ei terapian alkaessa ollut oma-aloitteisuutta kommunikointiin. Jos esim. töissä asiakirjojen tuhoamiseen käytetty silppuri meni jumiin, hän istui ja odotti, että joku tuli selvittämään tilanteen. Hän ei aiemmin ollut saanut apua apuvälinekeskuksesta.
Haasteet ennen terapiaa
Haasteet ennen terapiaa
Asiakkaalla oli diagnosoitu lapsuusiän autismi. Hän asui palveluasuntolassa viiden muun autismikirjon asukkaan kanssa. Ennen terapian aloitusta hänellä oli aggressiivisia kohtauksia, huitomista, tönimistä ja paikalta pois ryntäämisiä. Hän kommunikoi muristen, öristen ja kättään puremalla. Hän osasi näyttää peukulla, jos tykkäsi jostain. Ei muita kommunikointikeinoja. Nuorella miehellä oli kuvallinen päivästruktuuri käytössä. Asiakkaani oli töissä palvelukeskuksessa, siellä hän teki erilaisia askarteluita ja käsitöitä, tuhosi kirjaston valikoimasta poistettuja kirjoja kierrätykseen ja hoiti kaupungin postitusasioita. Vapaa-ajallaan hän harrasti urheilua.
Onnistuneet ratkaisut asiakkaan tarpeeseen
Asiakkaan avuksi tehtiin kuvakaulanauhan, jolla nuori mies oppi kertomaan asioita liittyen ruokiin, juomiin ja esimerkiksi kipuihin (mihin koskee, pää, maha, käsi, jalka) sekä sen, mitä haluaisi tehdä: ”Haluan mennä elokuviin”, ”haluan kuunnella musiikkia”, ”haluan käydä kaupassa”, ”haluan katsoa tv:tä”, ”haluan mennä keilaamaan”. Hän omaksui kuvien käytön nopeasti ja piti kaulanauhaa aina mukanaan, laittoi sen kaulaansa heti aamulla herätessään ja piti kaulassa nukkumaan menoon saakka. Nuorelle miehelle alettiin tarjoamaan arjessa valinnan mahdollisuuksia: hän sai siivouspäivänä valita missä järjestyksessä hän tekee asioita ja mitä hän tekee. Hänen ei ollut enää pakko suorittaa ulkoapäin annettua struktuuria.
Kuvakaulanauhan jälkeen hänelle tehtiin kuvapäiväkirjan, jolla hän irtokuvien avulla pystyi kertomaan lähi-ihmisille päivänsä kulusta. Terapiakäynnillä käytiin mukana harrastuksissa katsomassa mitä kuvia hän mistäkin kansioonsa ja kuvanauhaansa tarvitsi, ja ohjaamassa kuvapäiväkirjan käyttöä harrastusten vetäjille. Nuori mies omaksui asioita todella nopeasti. Hänen elämänsä on rutiininomaista ja säännöllistä, hän oppi kertomaan myös poikkeamista päivissään. Harvoin hän kertoi asioistaan spontaanisti, mutta pystyi kansion avulla vastaamaan kysymyksiin siitä, mitä oli tehnyt ja oliko hänellä ollut kivaa. Kansio kulki hänen mukana harrastuksissa, töissä ja asuntolassa.
Irtokuvakansion lisäksi nuorelle miehelle tehtiin jutustelukansion kiinteillä kuvasivuilla. Jutustelukansion avulla hän pystyi keskustelemaan säästä tai suunnittelemaan sitä, mitä haluaisi tehdä tai aikoo ostaa tai toivoa joululahjaksi. Käytössä oli kolme eri tapaa yhtä aikaa: Kaulanauhalla hän pystyi pyytämään asioita, kuvapäiväkirjalla kertomaa asioita ja kansiolla juttelemaan. Kommunikointikanavan myötä nuoren miehen aggressiivisuus väheni ja hävisi kokonaan.
Sekä palvelukeskuksen että asuntolan henkilökunta oli nuoren miehen terapiassa mukana. Motivoituneita ja innostuneita viemään uusia apuvälineitä arkeen. Vihdoin nuori mies sai edistymisensä myötä apuvälinekeskuksen kautta iPad minin ja siihen Go TalkNow-sovelluksen, johon rakennettiin hänen arkeensa sopivan sisällön. Kaulanauhasta ja kansioista luovuttiin, kun iPad korvasi ne.
Terapiassa harjoiteltiin vuoden ajan iPadin käyttöä ja opeteltiin valintamahdollisuuksia arjen tilanteessa.
Mies, jolla ei alussa ollut mitään keinoa ilmaista itseään, pystyy nyt valitsemaan tekemisiään ja kertomaan asioista ympäristölleen. On vaikeaa edes kuvitella, miten suunnattoman muutoksen elämä saa, kun maailma kommunikoimalla aukeaa.